sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Violetti villatakki

Kesä on tullut ja puutarhassa näyttää ihanalta!


Aamun viileydessä menin ihailemaan pioneja
ja huomaatteko kuvassa violetin hihani?


Laitoin nimittäin ensimmäistä kertaa päälleni 
uuden violetin villatakkini.


Tämä projekti alkoi viime vuoden kesäkuussa,
kun posti toi kenkälaatikollisen lankaa.


Aloin kutoa näistä ihanista Dropsin
Baby Merino -langoista Hermine-villatakkia,
jonka ohje löytyy Ravelrysta.


Viime kesän aikana neule kulki monessa paikassa mukana
ja välillä neuloin niin ahkerasti, että sormikin oli kipeänä.


Syksyn tullen väri ja malli tuntui jotenkin kesäiseltä,
joten työ joutui tauolle kassin pohjalle tähän kevääseen saakka.
Vuodenvaihteessa tutkin viime vuoden langankulutusta
ja silloin tässä työssä oli kiiini 200 grammaa lankaa.


Kevään aikana olen saanut neulottua tätä eteenpäin melko nopeasti,
vaikka matkalle en sentään näin isoa työtä ottanut mukaan.

Nyt se on ollut valmiina jo jonkin aikaa,
mutta kuten tiedätte, viimeistelyt vievät aikaa.
Toissa iltana sain vihdoin ommeltua 
viimeisenkin napin paikalleen.


Eilen oli sitten aika poseerata syreenipensaan edessä.
Olin kuvitellut mielessäni tuohon taustalle 
takin kanssa samanväriset syreenit.
Syreenien kukinta kuitenkin oli ja meni
työn ollessa vielä kesken.
Tyydytään siis vihreään taustaan.


Takki neulottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas,
ja sillä tavalla sitä oli helppo sovittaa matkan varrella.
Siitä tulikin oikein sopivan kokoinen.

Minä en juuri koskaan pidä neuletakkeja kiinni,
korkeintaan yhden napin.
Laitoin tähän kuitenkin napit kaiken varalta,
jos joskus tulee kuitenkin tarve 
laittaa takki kokonaan kiinni.


Tein takista hieman ohjetta pidemmän,
ja tämä laskeutuu mukavasti hieman lantion alapuolelle.


Ihastuin Ravelryssa takin yksinkertaisen kauniiseen malliin
ja näihin kauniisiin pitsineuleraitoihin.


Käytin neuleeseen kolmosen puikkoja,
vaikka tälle langalle olisi voinut ottaa vielä ohuemmatkin.

Lankaa kului yhteensä 430 grammaa,
joista 200 kirjasin viime vuoden langankulutukseen.
Reilusti puolet jäi siis neulottavaksi tänä kesänä.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Suomen kesässä tällaista ohutta neuletakkia
tulee tarvitsemaan varmaankin monta kertaa.
Malttaisin toki mieluusti odottaa syksymmällekin
ja viettää kesän kukkamekossa,
mutta olen realisti...


Ensimmäistä kertaa käytin takkia jo eilen,
kun vierailimme perheen alokkaan luona.
Voi haikeutta, kun noista pienistä kasvaa isoja niin nopeasti.


Pitäisiköhän sinne armeijaan muuten kutoa
vähän uusia villasukkia...