maanantai 25. syyskuuta 2017

Lepää rauhassa

Hiljattain jouduin tekemään
elämäni rakkaimman 
ja raskaimman 
käsityön.

Nämä valkoiset sukat
puettiin äidilleni arkkuun
hänen viimeiselle matkalleen.


Äitini hiipui hiljalleen pois,
nukkui kaikessa rauhassa viimeiseen uneensa
enkelin vartioidessa hänen vierellään.


En ehtinyt hänen viereensä
viimeisen hetken koittaessa.
Hyvästejä oli kuitenkin ehditty jättää 
viimeisten viikkojen saattohoitovaiheen aikana.

Olin ehtinyt silitellä ja pidellä kädestä.
Kertoa, kuinka rakas hän minulle oli.
Lukea hänelle iltarukouksia.


Olen kiitollinen siitä,
että äiti sai elää pitkän elämän.
Hän sai nukkua pois ilman tuskia ja kipuja.
Olen myös kiitollinen siitä,
ettei viimeinen vaihe kestänyt kauempaa.

Äiti kuoli sunnuntaiaamuna.
Samana päivänä otin puikot esille
ja aloin surutyönä kutoa sukkia.


Äidille rakkaassa mökkirannassa
oli loppukesäin kauneimpia iltoja.
Puikkojen heiluessa oli hyvä pohtia asioita,
muistella menneitä ja itkeskellä kaikessa rauhassa.


Sukat valmistuivatkin nopeasti.
Aivan tavalliset valepalmikkosukat,
mutta niin kauniit ja terapeuttiset.
Rakkaudella neulottu.

Kuvasin ne vielä muistojen väreissä 
äidin makuuhuoneen matolla.
Viimeiselle matkalle mukaan
rakkautta ja lämpöä
omasta kodista ja tyttären jaloista.


Nyt äiti saa levätä jälleen isäni vieressä,
esi-isiensä ympäröimänä.


Tuntuu oudolta olla orpo.
Enää en voi istuskella äidin luona neulomassa,
kuten olen tehnyt lukemattomat kerrat.


Omat vanhemmat ovat niin tärkeitä ihmisiä,
ettei heistä luopuminen ole varmasti kenellekään helppoa.
Kuin eilen olisi ollut tuokin päivä,
kun äiti ja isä istuivat kahvipöydässä.


Näistä kahvipöytämuistoista olen kertonut

Tässä harvinaisessa ei-poseerauskuvassa
olin kutittamassa äitiä.
Minulla on ylläni äidin neuloma villapaita
ja äidillä omatekoinen neuleliivinsä.


Nyt jälkeenpäin olen kiitollinen siitä
vuorotteluvapaasta,
jonka sain pitää muutama vuosi sitten.
Silloin ehdin viettää paljon aikaa äidin kanssa.
Kävimme läpi vanhoja kuvia
ja kirjottelin paljon muistiinpanoja. 
Niistä ajatuksista voit lukea täältä.


Oman käsityötaitoni olen oppinut
alunperin äidiltäni.
Hänellä oli aina joku neuletyö kesken,
mutta ihme kyllä en löytänyt hänestä
yhtäkään kuvaa kutimen kanssa.

Onneksi minulla on tallella hänen tekemiään käsitöitä,
esimerkiksi nämä sukat.
Näistä ja muista sukista kerroin
neljä vuotta sitten tällä tavalla.


Äitini käsityöjäämistöstä löytyy paljon lankoja.


Sekalaisia muistilappuja
ja lankavyötteitä.


Oli liikuttavaa lukea esimerkiksi
tätä yksityiskohtaista muistiinpanoa
jostakin sukkaparista.


Teksti alkaa sanoilla "kairan jälkeen..."
Äitini murteessa tehdään sukan varteen kaira.
Se tarkoittaa joustinneuletta.
Useinmiten äiti teki kaharen lykyn kairaa,
joskus myös yhyren lykyn kairaa.
Lykky tarkoittaa silmukkaa,
joten kaharen lykyn kaira on joustinneule,
jossa kudotaan 2 oikein 2 nurin.

Sukkien lisäksi äitini puikoilla syntyi
kaikenlaisia muitakin ihanuuksia.
Esimerkiksi tämä kissavillatakki lapselleni.
Näistä omien lasteni neuleaarteista kerroin täällä.


Neuletöiden lisäksi äiti teki harvoin muita käsitöitä.
Nuorena hän oli kuitenkin tehnyt tällaisen ryijyn.


Hoitokotiin muuttaessaan äiti otti mukaansa 
lankakerän ja sukkapuikot.
Kerran hänen komeroaan siivotessani löysin ne
ja kysyin, vieläkö hän aikoo jotakin kutoa.
Kuulemma ei enää huvittanut,
eikä kädet enää toimineet
toivotulla tavalla.

Toin silloin kerän ja puikot pois.
Siinä äidin viimeiset neuleajatukset
ovat vieläkin lapsuudenkodissani,
puikot yhä hänen itsensä kerään painamina.
Mitähän tuosta olisi voinut tulla?


Kiitos äiti kaikesta.
Lepää rauhassa.


















sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Markkinamuistoja

Tänäkin vuonna kävin
elokuun toisena viikonloppuna
Isonkyrön 1700-luvin markkinoilla
kuten joka vuosi jo pitkän aikaa.

Pari markkinapostausta on tullut aikaisemmin kirjoitettua,
mutta nyt on tullut parin vuoden tauko,
joten on taas korkea aika kertoa
näistä kesän parhaista markkinoista.


Markkinat pidetään vuosittain
Isonkyrön vanhan kivikirkon ja kotiseutumuseon pihapiirissä.
Miljöö on kuin tehty tällaisille
vanhan ajan markkinoille.


Markkinoille pääsee kauempana sijaitsevilta parkkipaikoilta 
kätevästi Zetor-traktorikyydillä.


Tänä vuonna en muistanut ottaa traktorista kuvaa,
mutta onneksi arkistosta löytyi vanhempi kuva.


Vaikka nykyaikaa eletäänkin,
on näiden markkinoiden järjestelyissä otettu huomioon
menneiden vuosien tunnelma.

Tienvarren ajoväylät oli toki reunustettu
modernisti muovinauhalla,
mutta ne oli kiinnitetty vanhoihin heinäseipäisiin.
Tällaisia oli kylänraitin varrella
satojen metrien matkalla.


Markkinoiden myyjiltä edellytetään vanhanaikaista pukeutumista.
Tässä pari esimerkkiä myyjien asuista.




Nämä tuohituotteiden myyjät olivat pukeutuneet 
näyttävästi valmistamiinsa tuohiasusteisiin.


Kojut on valmistettu puusta
ja reunustettu säkkikankaalla.


Monessa kojussa oli kauniita kylttejä.


Lauantaina aamupäivällä 
markkinoilla oli melko rauhallista.


Mutta myöhemmin iltapäivällä
väkeä oli liikkeellä todella paljon.


Markkinoilla on myynnissä monenlaisia tuotteita.
Tarjolla on paljon koruja, käsitöitä, vaatteita, laukkuja,
keramiikkaa, leivonnaisia ja vaikka mitä muuta.
Lankaa ja neulomuksiakin.


Keppihevosiakin löytyy,
kun tarkasti katsoo.


Välillä markkina-alueen poikki marssi
sotilaita, jotka pitivät leiriään
lähempänä jokirantaa.


Minä en tänä vuonna ostellut kovinkaan paljon,
mutta ikkunaostoksia tein...


Tämä Puuketun valmistama ikkuna 
tulee kesän aikana remontoimamme huoneen seinälle.
Tästä remontista on tarkoitus
kertoa enemmänkin,
kunhan saan aikaiseksi.


Markkina-alueella sijaitsee Isonkyrön kotiseutumuseo.
Museon suuressa tuvassa on markkinoiden aikaan kahvio,
ja siellä saa kahvitella museon pöydän ääressä
ja ihailla samalla vaikkapa keskeneräistä mattoa.


Museossa oli myös paikallisia naisia
kutomassa sukkia ja kehräämässä.


Tässä karstataan villaa ennen kehräämistä.


Kehrääminen näyttää aina yhtä kiehtovalta,
ja sitä olisi varmasti mukava joskus kokeilla.


Tässä lyhyt videopätkä rukin ääreltä.


Värttinällä kehräämistä en ollut nähnyt
koskaan aikaisemmin.


Se vasta näyttikin erikoiselta,
tässä siitäkin hieman videota. 



Vietimme markkinoilla oikein mukavan päivän
ja ensi vuonna taas uudestaan.
Laitahan sinäkin kalenteriisi
ensi vuoden 1700-luvun markkinat
10. -12.8.2018

Tässä vielä linkit aikaisempiin markkinapostauksiini:
















maanantai 28. elokuuta 2017

Kanervaiset

Jokin aika sitten kerroin,
että laitoin tällaisen kuvan jakoon
Facebook-kavereilleni.
Pyysin kavereitani kertomaan,
miksi juuri he haluaisivat nämä sukat.


Varasin nämä langat ystäväni vanhan äidin sukkiin
ja tein reikäsukkaiselle ystävälleni sukat,
joista kerroin aikaisemmin täällä.

Ystäväni äiti sairastaa samaa tautia,
johon oma isäni menehtyi aikanaan.
Nyt tuon vanhuksen syntymäpäivä on lähestymässä,
joten oli aika kutoa nämäkin sukat valmiiksi.


Lankojen väreistä tuli mieleeni kanervat,
joten kävin kuvaamassa sukat metsässä.
Löysin kuin löysinkin kanervia,
vaikka niiden paras kukinta oli jo monin paikoin ohi.


Noiden värien mukaan 
ristin nämä sukat kanervaisiksi.


Kyseessä on aivan tavalliset perussukat
kolme oikein yksi nurin -joustimella.
Joustinneule jatkuu sukan päällä
kärkeen saakka.


Kantapääksi valitsin tällä kertaa
tiimalasikantapään.


Valokuvaaminen oli helppo toteuttaa,
sillä sukat tulevat samankokoiseen jalkaan
kuin omani.


Vaaleanpunainen lanka on 
Roosa-nauha -sukkalankaa
ja violettikuvioinen Steppiä.
Molemmat langat sisältävät
Aloe veraa ja jojobaa,
joten sukat ovat varmasti mukavat 
vanhuksen ohuelle ja hauraalle iholle.


Neuloin sukat 2,5 millin puikoilla
ja lankaa niihin kului 70 grammaa.


Mukavia elokuun viimeisiä päiviä!