keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Palavat auringot kukkaniityllä

Sohvaneulomossa ollaan harvoin
ompelukoneen ääressä.
Nyt on kuitenkin sellainenkin ihme nähty.
Keittiönpöydälleni ilmestyi kasa niittykukkaista kangasta.


Meidän mökin kolmesta ikkunasta kahdessa
on ollut jo monta vuotta ihanan kesäiset kukkaniittyverhot.

Nämä Hemtexin valmisverhot
sopivat mökille kuin nenä päähän.
Mökkitontilla ja mökkitien reunassa 
kasvaa monia näistä verhokankaan kukkasista.
Pahoitteluni kuvien kehnosta laadusta,
mutta mökillä ei ollut kunnon kameraa mukana.


Ostin aikanaan samanlaiset verhot 
myös mökin isoon ikkunaan.
Ne olivat kuitenkin liian pitkät,
eivätkä siksi ole päätyneet ikkunaan asti.

Nyt oli kai sitten liian sateinen kesä,
kun alkoi ompeluhommakin kiinnostaa.
Sain kuin sainkin verhot lyhennettyä
ja ripustettua ikkunaan saakka.
Järvimaisemaa voi nyt ihailla 
kukkaisten kehysten lomasta.


Verhokankaasta inspiroituneena ajettelin sitten,
että tarvitseehan mökki myös uusia patalappuja.
Päätin ottaa väri-ideat noista verhoista.


Ulkonakin oli sopivasti kylmää ja tuulista,
joten äidin vanhat villasukat jaloissani
linnoittauduin takkatulen ääreen
virkkuun kanssa.


Tällainen tuli ensimmäisestä,
johon käytin punaista, keltaista ja vihreää
unikon ja niittyleinikin innoittamana.


Toiseen otin värit päivänkakkarasta.
Keltainen on tosin liian tummaa,
mutta jämälangoilla mentiin.


Kolmas sai väreikseen vihreän, sinisen ja punaisen:
unikko, ruiskukka ja vihreät lehdet.


Patalapun malli on nimeltään Burning sun
ja se on todella kiva ja helppo.
Patalapun ohje löytyy Dropsin kokoelmista.
Siinä ne palavat auringot nyt lepäilevät kukkaniityllä.


Patalaput on virkattu kolmen ja puolen koukulla
enimmäkseen 7 veljeksen jämälangoista.
Sininen ja toisen patalapun keltainen ovat Jannea.

Nämä kolme lappua painoivat yhteensä 95 grammaa,
joten suunnilleen 30 grammaa per lappu meni lankaa.


Mökillä ollessamme ehdimme nauttia myös kauniista säästä.
Eräänä iltana saimme meloa kohti upeaa auringonlaskua.


Siinä oli patalappujakin kauniimpi
Burning sun menossa mailleen.







sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Violetti villatakki

Kesä on tullut ja puutarhassa näyttää ihanalta!


Aamun viileydessä menin ihailemaan pioneja
ja huomaatteko kuvassa violetin hihani?


Laitoin nimittäin ensimmäistä kertaa päälleni 
uuden violetin villatakkini.


Tämä projekti alkoi viime vuoden kesäkuussa,
kun posti toi kenkälaatikollisen lankaa.


Aloin kutoa näistä ihanista Dropsin
Baby Merino -langoista Hermine-villatakkia,
jonka ohje löytyy Ravelrysta.


Viime kesän aikana neule kulki monessa paikassa mukana
ja välillä neuloin niin ahkerasti, että sormikin oli kipeänä.


Syksyn tullen väri ja malli tuntui jotenkin kesäiseltä,
joten työ joutui tauolle kassin pohjalle tähän kevääseen saakka.
Vuodenvaihteessa tutkin viime vuoden langankulutusta
ja silloin tässä työssä oli kiiini 200 grammaa lankaa.


Kevään aikana olen saanut neulottua tätä eteenpäin melko nopeasti,
vaikka matkalle en sentään näin isoa työtä ottanut mukaan.

Nyt se on ollut valmiina jo jonkin aikaa,
mutta kuten tiedätte, viimeistelyt vievät aikaa.
Toissa iltana sain vihdoin ommeltua 
viimeisenkin napin paikalleen.


Eilen oli sitten aika poseerata syreenipensaan edessä.
Olin kuvitellut mielessäni tuohon taustalle 
takin kanssa samanväriset syreenit.
Syreenien kukinta kuitenkin oli ja meni
työn ollessa vielä kesken.
Tyydytään siis vihreään taustaan.


Takki neulottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas,
ja sillä tavalla sitä oli helppo sovittaa matkan varrella.
Siitä tulikin oikein sopivan kokoinen.

Minä en juuri koskaan pidä neuletakkeja kiinni,
korkeintaan yhden napin.
Laitoin tähän kuitenkin napit kaiken varalta,
jos joskus tulee kuitenkin tarve 
laittaa takki kokonaan kiinni.


Tein takista hieman ohjetta pidemmän,
ja tämä laskeutuu mukavasti hieman lantion alapuolelle.


Ihastuin Ravelryssa takin yksinkertaisen kauniiseen malliin
ja näihin kauniisiin pitsineuleraitoihin.


Käytin neuleeseen kolmosen puikkoja,
vaikka tälle langalle olisi voinut ottaa vielä ohuemmatkin.

Lankaa kului yhteensä 430 grammaa,
joista 200 kirjasin viime vuoden langankulutukseen.
Reilusti puolet jäi siis neulottavaksi tänä kesänä.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.
Suomen kesässä tällaista ohutta neuletakkia
tulee tarvitsemaan varmaankin monta kertaa.
Malttaisin toki mieluusti odottaa syksymmällekin
ja viettää kesän kukkamekossa,
mutta olen realisti...


Ensimmäistä kertaa käytin takkia jo eilen,
kun vierailimme perheen alokkaan luona.
Voi haikeutta, kun noista pienistä kasvaa isoja niin nopeasti.


Pitäisiköhän sinne armeijaan muuten kutoa
vähän uusia villasukkia...







sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Sinivalkoiset körttisukat

Viimeiset neljä postaustani olivat reissupostauksia
aivan ihanalta äiti-tytär -matkalta Baijeriin ja Itävaltaan.

kerroin aloittaneeni sinivalkoista matkakäsityötä lentokoneessa.


Toisen kerran tuo käsityö näkyi toisessa reissupostauksessa,
junamatkalla Münchenistä Salzburgiin.


Sillä matkalla olin saanut sukan jo kantalappuun saakka.
Yhtenä iltana salzburgilaisessa hotellissa
koko siihenastinen tekeleeni joutui kuitenkin purkuun,
sillä sukan varresta oli tulossa liian väljä.

Aloitin uudelleen alusta pienemmällä silmukkamäärällä.
Se oli viisas ratkaisu, vaikka työ toki hidastuikin merkittävästi.

Kolmannessa ja neljännessä reissupostauksessa käsityötä ei näkynyt,
koska matkalla oli koko ajan niin paljon muuta mielessä.
Kotimatkalla lentokoneessa sain taas hieman kudottua.
Reissukäsityö ei siis edennyt kovinkaan ripeästi,
kun se edistyi 11 päivän aikana vain tähän vaiheeseen.


Nyt sukat ovat kuitenkin valmiit,
paria päivää vaille neljä viikkoa aloituksen jälkeen.

Kuten kuvasta näkyy, päätin tehdä ihka ensimmäiset körttisukkani.
Ajatus lähti siitä, että olin juuri neulonut talkootyönä neljä körttipipaa
oikein perinteisissä körttiväreissä musta ja sininen.
Nyt halusin puikoille raikkaampaa värimaailmaa,
mutta päätin jatkaa körttiteemalla.
Halusin myös kokeilla arvonnassa voittamaani 
Katian Cotton stretch -lankaa.

Keski-Pohjanmaan körttisukan tarina on sellainen,
että joskus körttiseuroissa oli saarnamiehellä ollut tällaiset sukat jalassaan.
Talon emäntä oli kiinnittänyt huomiota saarnamiehen kauniisiin sukkiin
ja ollut ilmeisesti kiinnostuneempi sukkamallista kuin saarnan sisällöstä.
Seurojen aikana emäntä oli painanut sukan mallineuleen mieleensä.
Siitä lähtien tämä malli on kiertänyt emännältä toiselle
ja päätyi nyt minunkin puikoilleni tällaisin seurauksin.


Körttisukkien tarina on kerrottu monessakin blogissa,
mutta sen todenperäisyydestä en ole saanut varmuutta.
Sukkia neulovalle ihmiselle tarina kuulostaa hyvinkin realistiselta.
Minä ainakin kiinnitän aina huomiota toisilla näkemiini neulomuksiin
ja saatan unohtua pohtimaan, että kuinkahan tuo oikein on tehty,
kun näen jollakin jotakin kiinnostavaa.

Kukaan ei siis kai tiedä, kuka mallin on alunperin keksinyt,
mutta kyseessä on perinteinen pohjalainen malli.
Minä muistan nähneeni tämantapaisia sukkia jo lapsuudessani
ja onpa minulla yhdet tosi vanhat äitini tekemät tallella.


Nämä ovat jo todella kuluneet, varvaskin saa hyvää tuuletusta.
Äidin neulomia en kuitenkaan raaski heittää pois,
ne kun ovat äidin tekemät. 
Se äidin, joka vielä on elossa, 
mutta on jo suurimman osan aikaa muissa maailmoissa.


Kuinka ollakaan, uusia sukkia kutoessani otin pesuun äidin villasukkia.
Siinä kasassahan oli myös yhdet körttisukat,
joissa on hieman pidempi varsi.


Sain siis omien uusien sukkieni kanssa kuvaan kahdet vanhat:
Yhdet omatekoiset, yhdet äidin tekemät ja kolmannet ehkä äidin tekemät,
mutta voivat olla myös lahjaksi saadut.


Uusiin sukkiin löysin ohjeen pikaisella googletuksella.
Sukkahan näyttää kirjoneuleelta äkkiä katsottuna,
mutta kuvio toteutetaan kätevästi nostetuilla silmukoilla.
Kerrallaan käytetään siis vain yhtä lankaa kuten tavallisissa raitasukissa. 
Helppoa ja yksinkertaista kuin mikä.
Mallikuvio on tällainen ja se löytyy täältä.


Lankavan sivuilla on ohje Metsätie-sukkiin,
jotka näyttävät tismalleen samoilta.

Minä päätin tehdä kuitenkin omiin sukkiini nilkkojen kohdalle resoria.
Ajattelin, että ne istuisivat siten paremmin jalkaan.
Näistä tuli siis körttisukat omilla mausteillani.


Kun tutkin noita kaksia vanhoja sukkia, 
huomasin kuitenkin muutakin eroa omaan malliini.


Kaikissa googlaamissani ohjeissa ja körttisukkien kuvissa 
oli aina kolmen silmukan lyhyitä raitoja kolme päällekkäin.
Vanhojen sukkien kuviossa on kuitenkin neljän silmukan raitoja
ja niitä on neljä päällekkäin.

Kuvio on siis leveämpi ja korkeampi.
Kuvion päällä on vain kaksi kerrosta yksiväristä,
kun omissani on kolme.


Tämä näyttää minusta melkeinpä paremmalta,
ja on luultavasti perinteisempi mallikuvio.
Nämä molemmat vanhat körttisukat ovat nimittäin 
jo melko kauan sitten neulottuja.
Omat tummansiniseni ovat 80-luvulta,
äidin sukista en ole varma,
mutta kulumisen perusteella aika vanhat.


Omiin sukkiini olen muutoin tyytyväinen,
mutta kantalappu taisi jäädä vähän liian matalaksi.
Cotton stretch -lankaa oli mukavaa kutoa
ja sukka tuntuu jalkaan miellyttävältä.
Käytin numeron 3 neliskulmaisia puikkoja
ja silmukoita laitoin 52.

Nyt odotan jännityksellä,
kuinka tämä lanka kestää ja pysyvätkö sukat kuosissaan.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, 
jos joku on neulonut tästä langasta sukkia.


Leppoisaa sunnuntaipäivää!









perjantai 30. kesäkuuta 2017

Seikkailun viimeinen etappi

Tässä on tullut kirjoitettua jo monta matkakartomusta,
mutta vielä on yksi matkakohde esittelemättä.

Lähdimme siis ystäväni luota Wieniin,
jossa meitä helli hieman liiankin helteinen sää.

Menimme heti ensimmäisenä päivänä Schönbrunnin linnaan.
Linna on hieman kauempana keskustasta,
mutta sinne pääsee kätevästi metrolla.


Linnassa on yksi toistaa upeampia huoneita,
mutta valitettavasti sisällä ei saanut valokuvata,
joten voitte tutustua linnan sisätiloihin vaikkapa täällä.

Linnan kuuluisimmat asukkaat olivat varmaankin
Keisari Franz Josef ja keisarinna Elisabeth eli Sisi., suomalaisittain Sissi.
Keisarinna Sisin Wienistä löytyy hyvä postaus
Martan matkassa -blogista.


Linnan upea puutarha on kesällä kauneimmillaan.
Olimme kuitenkin paikalla niin kuumana päivänä,
että etsimme lähinnä varjoisia paikkoja.

Linnan puistossa on kukkatarhojen ja kasvihuoneiden lisäksi
myös Irrgarten eli labyrinttipuutarha, jossa kuljeskelimme jonkin aikaa.
Osa labyrinttien pensaista oli niin matalia, että sieltä näki helposti reitin ulos,
mutta osa pensaista oli myös meitä korkeampia.
Hauska paikka.


Linnan puistoalueen keskellä on suihkulähde,
jonka takana näkyy Gloriette. 


Kuljimme sitä kohti ja kiipesimme sen katolle ihailemaan maisemaa
linnalle ja sen yli kohti kaupunkia.


Keisarillisen perheen asumuksia kävimme tutkimassa
myös Wienin keskustassa sijaitsevassa Hofburgissa.


Hofburgissa sijaitsevat mm. keisarilliset asunnot ja hopeakokoelmat
sekä erityinen Sissi-museo.
Tässä hieman kullan ja hopean kimallusta noista museoista.


Hofburgin sisäpihaa.


Tyttären ratsastusharrastuksen vuoksi pääkohteemme Hofburgin alueella
oli Espanjalainen ratsastuskoulu upeine lipizzanhevosineen.
Koululla ei valitettavasti ollut siellä ollessamme varsinaisia näytöksiä,
mutta menimme seuraamaan aamupäivän harjoituksia upeassa maneesissa.


Kävimme myös opastetulla kierroksella ratsastuskoulun muissa tiloissa
ja pääsimme käymään tallissa ihailemassa hevosia aivan lähietäisyydeltä.
Valitettavasti hevosia ei saanut kuvata missään vaiheessa.
Onneksi ratsastuskoulusta löytyy runsaasti materiaalia.
Tämä Maarit Helenan artikkeli upeine kuvineen kannattaa ehdottomasti lukea.

Lipizzanhevosista löytyi jokunen kuva myös vapaasti jaettavaksi.

Kuva: Machoxx, Wikimedia commons
Tässä hevosta talutetaan kadun yli tallista maneesille. 
Tällaisen näyn mekin näimme, vaikka kuva ei olekaan omani.

Kuva: David Monniaux, Wikimedia Commons
Tallin lisäksi pääsimme käymään myös yhdessä satulahuoneessa.

 

Kyllä oli satulat hienossa ojennuksessa upeilla telineillä.




Hevosia pääsimme kuitenkin kuvaamaan sitten ratsastuskoulun ulkopuolella.


Wienissä on paljon näitä hevosvaunuja, Fiakereita.
Tässä yksi hevonen hienosti virkatussa päähineessään.


Wienissä riittäisi museoita vaikka kuinka paljon,
mutta määräänsä enempää niitä ei kuitenkaan jaksa kiertää.
Schönbrunnin ja Hofburgin museoiden lisäksi
kiersimme vielä taidehistoriallisen museon.


Taidehistoriallinen museo ja yllä olevassa kuvassa näkyvä luonnontieteellinen museo 
ovat kaksi täysin identtisen näköistä rakennusta. 
Niiden välissä on puistoalue ja keisarinna Maria Theresian patsas.

Jo museon sisätilat ovat näkemisen arvoiset upeine seinä-, ja kattokoristeineen.
Tässä museon kahvila, jossa nautimme palat Sacher-kakkua välipalaksi.


Museossa on laaja egyptiläinen kokoelma muumioineen ja sarkofageineen 
sekä paljon antiikin Kreikan ja Rooman taidetta. 
Maalauksia riittää monelta aikakaudelta ja taiteilijalta,
mm. Rubens, Rembrandt Dürer, Vermeer, Titian ja Tintoretto.
Museo on tunnettu siitä, että siellä on maailman laajin Brueghel-kokoelma.
Tässä taiteilija jäljentämässä Brueghelin "Metsästäjiä talvimaisemassa" -taulua.


Wienin upein kirkko Stephansdom on aivan kaupungin keskustassa.
Sen erikoisuus on mosaiikkilaatoilla päällystetty värikäs katto.


Kirkon kahteen torniin pääsee katsomaan näköaloja.
Yllä olevassa kuvassa näkyvään eteläiseen torniin olisi pitänyt kiivetä portaita,
joten valitsimme helpomman tien ja menimme hissillä pohjoistorniin,
jossa sijaitsee valtava Pummerin-kello.


Sieltä oli aika upea näköala.


Kirkon katon mosaiikit pääsivät oikeuksiinsa ylhäältä katsottaessa.


Kirkko on myös sisätiloiltaan erittäin vaikuttava,
joskaan se ei kuvassa pääse oikeuksiinsa.


Aivan toisenlaista arkkitehtuuria Wienissä edustaa moderni Hundertwasserhaus.
Se on Friedensreich Hundertwasserin suunnittelema asuinkerrostalo,
joka on rakennettu 1983-86. Talo on suuri, ja siinä on paljon erikoisia yksityiskohtia.


Talossa on taidekahvila, mutta muuten taloa ei pääse tutkimaan sisältä,
sillä se on aivan tavallinen asuinkerrostalo.


Wienissä on myös huvipuisto Praterin puistoalueella.
Kävimme siellä iltakävelyllä, mutta emme varsinaisesti huvittelemassa. 
Ajoimme vain kuuluisalla vanhalla maailmanpyörällä, Wiener Riesenradilla.


Se oli oikein miellyttävä kokemus - kauniit maisemat eikä yhtään pelottava.


Wienissä on paljon kauniita puistoalueita,
joissa mekin välillä istuskelimme ja lepuutimme jalkojamme.
Burggartenista löytyy mm. Mozartin patsas.


Tässä hieman Volksgartenin kukkaloistoa.


Belvederen linnan puisto on myös upea, 
vaikka se jäikin meiltä tällä reissulla käymättä.

Kuljeskelimme myös kaupungilla, koska täytyyhän 15-vuotiaan päästä shoppailemaan.
Wienistä löytyykin vaikka mitä sellaisia liikkeitä, joita ei kotikulmilta löydy.
Mariahilferstrassen varrella on turistin kukkarolle paremmin sopivia liikkeitä
kuin keskustan kävelyalueilla, esim. Kärntnerstrassella ja Grabenilla. 


Wien oli ainoa paikka, jossa vierailin eräänlaisessa lankakaupassa.
Paikallisessa kirjakaupassa oli nimittäin myös lankoja
ja monenlaisia muistakin käsityötarvikkeita.


Lankoja oli kaksi isoa hyllyllistä ja ne olivat enimmäkseem Schachenmayrin lankoja.


Lisäksi lankojen lähistössä oli kaikki käsityöhön ja askarteluun liittyvä kirjallisuus.


Erilaiset amigurumihahmot olivat näkyvästi esillä.
Kirjojen lisäksi oli paljon erilaisia valmiita paketteja lankoineen ja ohjeineen,
esimerkiksi suloisia nalleja.


Frozen-elokuvat hahmoillekin oli oma pakettinsa.
Yhdessä oli myös monta erilaista Disney-prinsessaa.


Hellyyttävimpiä olivat minusta nämä hauskat virkatut "kumiankat".
Mukana oli prinsessoja ja supersankareita.


Muutenkin nämä ankat olivat suosittuja turistikaupoissa,
niitä oli Mozartista keisarinnaan ja kaikkea siltä väliltä.
Tässä oma Dirndl-pukuinen ankkani.


Välillä jalat väsyivät ja oli syytä istahtaa.
Koska meillä oli vierailijoille tarkoitetut useamman päivän liput julkiseen liikenteeseen,
oli ratikalla ajelu oikein mukava tapa istua ja katsella samalla maisemia.



Wienin keskustaa kiertävää Ring-katua pitkin kulkee myös
turisteille tarkoitettu Ringtram-linja,
jossa voi kuunnella kuulokkeilla selostusta näkymistä eri kielillä.
Tähän ratikkaan täytyy kuitenkin ostaa erillinen lippu.


Mukavin tapa lepuuttaa jalkoja Wienissä on tietenkin istahtaa Kaffeehausiin.
Kahviloita Wienissä riittää, ja niiden tarjottavat ovat mainioita.

Kahveja on monenlaisia, joten kannattaa kysyä tarjoilijalta,
jos ei oikein tiedä mikä on mitäkin. Kahvien nimet ovat aika outoja.


Minulle maistui parhaiten Verlängerter, joka on vedellä jatkettua espressoa,
eli melko tavallisen makuista tummapaahtoista kahvia.
Melkein kaikissa muissa juomissa on maitoa,
joka ei tällaiselle laktoosi-intolerantikolle oikein sovi.

Kahvin kanssa kuuluisin herkku Wienissä on tietenkin Sacher-kakku.
Onneksi Sacher-kakku oli useimmissa paikoissa maidotonta,
joten minäkin pääsin maistelemaan sitä.



Sitä aidoista aidointa saa hotelli Sacherin kahvilasta,
jossa yksi kakkupala maksoi 7,80 euroa.
Emme jääneet kuitenkaan jonottamaan sinne
ja muualta saikin kakkupalan paljon halvemmalla.
Yllä olevan kuvan kakku ja kahvi nautittiin Gerstnerillä.

Muista itävaltalaisista leivonnaisista mainittakoon Apfelstrudel,
jota kannattaa myös maistaa.

Herkkuja kannattaa käydä maistelemassa ja ihailemassa ainakin Demelillä.
Herkkutuliaisiksi ostin pari pussia Wieniläsiä kahvipapuja
sekä kahvinmakuisia suklaita Julius Meinlin herkkukaupasta.


Kulinaristien kannattaa lukea tämä Mallaspullan postaus
jossa on upeita kuvia herkuista ja vinkkejä hyviin ruokapaikkoihin.
 Sitä lukiessa saattaa kyllä tulla melkoinen nälkä!

Schwedenplatzilla on Wienin kuuluisin jäätelöpaikka, 
Se sijaitsi kätevästi reiteillämme, joten pari kertaa kävimme jäätelöllä.


Laktoositonta jäätelöä ei reissulta löytynyt,
mutta onneksi Vegaanijäätelöistä löytyi runsas makutarjonta.
Tuo isompi annos on tietenkin äidin...


Wien oli upea, sääkin suosi mainiosti.
Jos olet suuntaamassa Kesiki-Eurooppaan,
ei voi kuin suositella.
Minä kävin nyt Wienissä viidettä kertaa,
eikä kyllästyttänyt yhtään!


Seuraavalla kerralla saan toivottavasti kerrottua,
mitä siitä reissukäsityöstä syntyi.
Se on nimittäin vieläkin kesken...

Mukavaa viikonloppua ja alkavaa heinäkuuta!